Uusia blogeja syntyy kuin sieniä sateella, osan kuihtuessa samantien muistoksi bittiavaruuten eläen yhden postauksen elämää yksinäisyydessä. Toisaalta on taas blogeja joita on pidetty vuosia ja osa näistä saavuttanut jo suuren suosion ja lukijakunta kasvaa yhä. Tässä jälleen näkee yksi uusi blogi päivänvalon, mutta minkälainen on tämän blogin tarina sen tulevaisuus näyttää.
Tämä blogi on keski-ikäisen ihan tavallisen miehen ajatuksia mistä milloinkin, mitään aihetta en alkuun rajaa pois, vaan kirjoitan mistä milloinkin. Ehkä kirjoitan autoista, tekniikasta, rakentamisesta, matkustamisesta, ruuanlaitosta, luonnosta tai jostain muusta, mutta naisten muodista siis vaatteista, koruista ja muista asusteista en kirjoita. Niistä kirjoittaa he jotka siitä ymmärtävät enemmän, pääasiassa naiset.
Kuviakin blogit sisältävät, voi olla että niitä on väliin enemmänkin, koska kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Ehkä kuvista löytyy jotain mielenkiintoista, ehkä ne innostaa jotakuta johonkin tai vain muuten tekee blogista värikkäämmän. Kenenkään joka luuleekin tuntevan ei tarvi pelätä joutuvan kuviin joita julkaisen, sillä yhtään kuvaa ihmisistä en kavoineen laita.
Koska sillä kuka olen ei ole merkitystä, en nimeäni kerro, en ammattiani, en asuinpaikkaani. Ainoastaan että sen minkä jo aiemminkin keski-ikäinen mies ja maaseudulla asun perheeni kanssa. Toki kuvien ja asioiden kautta voi joku miettiä kuka ja mistä.
Miksi siis pidän blogia, vaikka en halua että minut tunnettaisiin? Vastaus on että tämä blogi on harrastus, kirjoittaessa tätä voin hetkeksi unohtaa sen hetkisen todellisuuden, voin alkaa pohtimaan asioita joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Julkaisemalla ajatukset blogissa, voit sinä lukija pohtia myös näitä asioita ja ehkä saada ideoita johonkin. Tarkoitus on että blogissa on aina väliin jotain sellaista, joka koskettaa jotakin tavalla tai toisella, naurattaa, vihastuttaa, lohduttaa, innostaa jne.
