Positiivisten uutisten viikko

Politiikkaa sivusta seuranneena tuntuu joskus kohtuuttomalta kuinka paljon negatiivista kulloinkin vastuussa olevista politikoista uutisoidaan. Miksi esim. pari pääministeriä ovat kesken kauden kadonneet muihin töihin, hetkeksi taka-alalle. Vaikka kuinka politiikkaan lähtevän pitää hyväksyä, että kritiikkiä tulee, niin ihmisiä hekin vain ovat.

Juuri kun ihmiset ovat oppineet vastuulliset ministerin tehtävät on aika vaihtaa joko omasta halusta tai muiden painostamana. Omat ei ole tyytyväisiä, kun päätökset ei miellytä oman puolueen jäseniä tai teki mitä tahansa, niin aina väärin muiden mielestä. Ei ihme jos työmotivaatio loppuu, jos aina vain haukutaan. Sen ymmärrän että opposition edustajat julkisissa tilaisuuksissa ja eduskunnan televisioitavissa keskuteluissa esittävät kritiikkä. Se kuuluu heidän työhön ja kyllä he osoittavat väliin kiitoksen hallitukselle ja kertovat sen ääneen.

Mutta sitten on tämä media ja klikki journalismi. Politiikan toimittajat yrittävät olla kovia ja kertoa kokoajan vain kuinka ollaan tyytymättömiä ministereiden toimintaan. Nostetaan muutaman ihmisen mielipide yleiseksi, että kaikki on tyytymättömiä. Harvoin ylittää uutiskynnyksen, kun joku lähes tavallinen pulliainen kehuu tehtyjä päätöksiä. Mutta kaivetaan tekemisistä vain ne negatiiviset asiat esiin, niin voipi olla että osaavat ihmiset vaihtaa maisemaa. Varsinkin jos poliitikolla muitakin vaihtoehtoja, niin miksi lukea ja kuunnella kokoajan negatiivista. Annetaan muiden hoitaa asiat ja häivytään takavasemmalle vieden tietotaito muualle.

Ennen poliitikot uskalsi tehdä koviakin päätöksiä, mutta nyt peräännytään kun pelätään ihmisten vihaa. Miksi uudistuksia ei tehdä, jotka olisi pitänyt tehdä ajat sitten. Onko lopulta syy ettei uskalleta, kun ne on ikäviä ja niistä kirjoitetaan ja uutisoidaan vain ja ainoastaan negatiivisesti. Tämäkin hallitus lähti rohkealla mielellä tekemään uudistuksia, mutta niin vain ovat pyörtäneet päätöksiä, samoin teki edellinen ja ehkä sitä edeltäväkin.

Näin syksyn ankeudessa voisimme pitää positiivisten uutisten viikon, jossa politiikan toimittajat kirjoittavat päätöksistä jotka hyviä. Toki pitää negatiiviset sivulauseessa esiin tuoda, mutta kehutaan ministereitä jostain heidän työhön liittyvästä. Kaivetaan kansanedustajien ja ministerien kaapeista asioita jotka ovat positiivisia, kuinka on joskus tehnyt jotain hyvää.