Valheessa eläminen

En tiedä miten ihmiset jotka elävät valheessa jaksavat pitkän päälle. Onko minun edes mietittävä koko asiaa, ehkä ei mutta silti nyt teen niin.

Ajatuksen tähän tuli itäisen naapurimaamme tilanne ja sen miten heidän johtajansa tilanteen kokee. He ovat jääneet usein kiinni valheista, jopa itsensä pussiin puhuen. Valheita asioista joilla aiheutettu tuskaa monille ihmisille viattominen ihmisten kuolemalla.

Kokevatko he koskaan pistoa sydämmessä, että ovat tehneet ja sanoneet väärin. Valvovatko he joskus ja miettivät miten asiat voisi oikaista. Vai ovatko he oikeasti siinä uskossa, että eivät ole mitään tehneet. Kuinka moni joutuu asemansa ja sen säilyttämisen vuoksi valehtelemaan ja siitä kärsimään. Jotenkin naivisti uskon, että joku heistäkin tuntee piston sydämmessä.

Valehdellaan tai kuten eduskunnassa sanotaan puhutaan muunneltua totuutta Suomessakin. Olen itsekkin siihen syyllistynyt ja sitä jälkeenpäin katunut. Niistä ei kerrota mediassa, eikä niillä ole aiheutettu muille vahinkoa.

Miksi ihminen käyttää valetta, useimmat varmaan hyötyäkseen itse. On tehty tai toimittu väärin ja pienellä valheella yritetään selvitä siitä. Osalle valhe menee läpi ja asiat päättyvät valehtelijan eduksi. Joskus valheesta ei ole hyötyä eikä haittaa. En tiedä miten ihmiset kokee nämä, katuuko kukaan että valheella saatiin jotain, luultavasti osa katuu ja pyytää anteeksi.

Sitten omakohtainen kokemus, joka voi olla omaa kuvitelmaa. Eli onko minulle valehdeltu vai kuvittelenko saa jokainen itse päättää.

Parkkipaikallamme naapurin autossa oli kyljessä lommo. Olin nähnyt sen joskus aikaa sitten ja vaimo totesi, että hienossa autossa tuollainen. (hän myös muisti asian). Jälki sellainen, että olisi pitänyt jättää myös toiseen autoon jäljen ja tarkistimme että meidän autossa ei ollut mitään, koska itse emme muistaneet että olisi osunut siihen. Tyttö käyttää ovea, mutta meidän nähden ei ole osunut, eikä autoon pääse ilman että olisimme avaamassa sen itse. Autossa nimittäin ei kauko-ohjausta keskuslukolle.

Nyt viikkojen päästä kun olimme kyseisen havainneet naapuri tuli asiasta kysymään. Kertoi ettei ollut edellisenä päivänä käynyt kuin yhdessä kaupassa, jossa seinän vieressä ollut auto. Muutoin ollut siinä parkkipaikalla. Menimme paikalle ja näytti lommon, mainitsin että olen jo aikaisemmin huomannut sen.  Tähän että eilen on tullut, ettei ole aikaisemmin ollut. Jatkoi vielä että toinen naapuri oli nähnyt tyttömme juoksevan yksin autoon ilman isää ja äitiä. Totesin että on voinut juosta, mutta autoon ei ole päässyt, kun ovet avataan lukosta. Keskustelu vähän lopahti ja hänen oli todettava, ettei pysty todistamaan meidän aiheuttamaksi. Totesi että itse on maksettava ja lähdimme pois.

Kerroin vaimolle ja muistimme että oli edellisenä päivänä ollut erään toisen kaupan kasseja oven edessä, joissa kanervia. Tarjous kyseisistä oli alkanut sinä päivänä. Voi olla että joku toinen tuonut, mutta yksi pieni asia joka laittoi epäileen, että yritti valheella saada asian meidän syyksi ja maksettavaksi.

Pari muutakin "salaliitto" teoriaa jotka myöhemmin tajusin. Oli edellisellä viikolla jättänyt auton parkkiin meidän toisen auton ruudun viereen, kun olin sillä liikenteessä. Perä edellä ruutuun, jotta osuma tulis meidän puolelta. No muut tuli autosta pois ennenkuin ruutuun ajoin joten sieltä puolen ei ovea avattu. Koskaan aikaisemmin ei ole he autoa siinä pitäneet, kuuluu naapurille joka oli kertonut, että tyttö olisi yksin mennyt.

Lisäksi nyt tajunnut, että aikaisemmin ollut toisinpäin auto parkissa, mutta viimeajat aina perä edellä, jotta kylki jossa naarmu meidän puolella.
No nämä kaksi viimeistä voi olla salaliittoteorioita, joilla haluan asian näyttävän tietyltä.

Toivottavasti olen väärässä ja ei ollut valheilla tarkoitus saada meitä maksamaan. Mutta mikäli valheella yritti, osaako hävetä asiaa ja tunteeko pistoa asian vuoksi. Joksikin aikaa luottamus kyseisiin henkilöihin meni.

Positiivisten uutisten viikko

Politiikkaa sivusta seuranneena tuntuu joskus kohtuuttomalta kuinka paljon negatiivista kulloinkin vastuussa olevista politikoista uutisoidaan. Miksi esim. pari pääministeriä ovat kesken kauden kadonneet muihin töihin, hetkeksi taka-alalle. Vaikka kuinka politiikkaan lähtevän pitää hyväksyä, että kritiikkiä tulee, niin ihmisiä hekin vain ovat.

Juuri kun ihmiset ovat oppineet vastuulliset ministerin tehtävät on aika vaihtaa joko omasta halusta tai muiden painostamana. Omat ei ole tyytyväisiä, kun päätökset ei miellytä oman puolueen jäseniä tai teki mitä tahansa, niin aina väärin muiden mielestä. Ei ihme jos työmotivaatio loppuu, jos aina vain haukutaan. Sen ymmärrän että opposition edustajat julkisissa tilaisuuksissa ja eduskunnan televisioitavissa keskuteluissa esittävät kritiikkä. Se kuuluu heidän työhön ja kyllä he osoittavat väliin kiitoksen hallitukselle ja kertovat sen ääneen.

Mutta sitten on tämä media ja klikki journalismi. Politiikan toimittajat yrittävät olla kovia ja kertoa kokoajan vain kuinka ollaan tyytymättömiä ministereiden toimintaan. Nostetaan muutaman ihmisen mielipide yleiseksi, että kaikki on tyytymättömiä. Harvoin ylittää uutiskynnyksen, kun joku lähes tavallinen pulliainen kehuu tehtyjä päätöksiä. Mutta kaivetaan tekemisistä vain ne negatiiviset asiat esiin, niin voipi olla että osaavat ihmiset vaihtaa maisemaa. Varsinkin jos poliitikolla muitakin vaihtoehtoja, niin miksi lukea ja kuunnella kokoajan negatiivista. Annetaan muiden hoitaa asiat ja häivytään takavasemmalle vieden tietotaito muualle.

Ennen poliitikot uskalsi tehdä koviakin päätöksiä, mutta nyt peräännytään kun pelätään ihmisten vihaa. Miksi uudistuksia ei tehdä, jotka olisi pitänyt tehdä ajat sitten. Onko lopulta syy ettei uskalleta, kun ne on ikäviä ja niistä kirjoitetaan ja uutisoidaan vain ja ainoastaan negatiivisesti. Tämäkin hallitus lähti rohkealla mielellä tekemään uudistuksia, mutta niin vain ovat pyörtäneet päätöksiä, samoin teki edellinen ja ehkä sitä edeltäväkin.

Näin syksyn ankeudessa voisimme pitää positiivisten uutisten viikon, jossa politiikan toimittajat kirjoittavat päätöksistä jotka hyviä. Toki pitää negatiiviset sivulauseessa esiin tuoda, mutta kehutaan ministereitä jostain heidän työhön liittyvästä. Kaivetaan kansanedustajien ja ministerien kaapeista asioita jotka ovat positiivisia, kuinka on joskus tehnyt jotain hyvää.

Maalla vai kaupungissa

Maaseudulla, taajamassa, pikkukaupungissa vai isossa kaupungissa. Omakotitalossa metsän keskellä, kerrostalossa kaupungin keskustassa tai rivitalossa lähiössä. Kaikissa noissa olen asunut viimeisen kahden vuoden aikana.

Maaseudulla metsän keskellä asuimme vaimon kanssa seitsemän vuotta, viimeiset kuusi vuotta lapsen kanssa. Muutimme kun kumpikin nauttii luonnossa liikkumisesta, joka maalla asuessa usein on vieressä. Onko se hyvä vai huono, siihen palaan myöhemmin.

Vaimoni oli maalta kotoisin ja asunto sijaitsikin lähellä hänen lapsuuskotia. Itse olin taas kiertänyt teollisuustaajamasta Helsingin kautta pieneen maalaiskaupunkiin. Ensin etsimme rivariasunnon vastapainoksi mökkiä, joka muuttui lopulta 1950 rakennetun omakotitalon ostoon metsän keskeltä.

Itselle kaikki oli uutta, ensimmäisen kerran ei naapurin valoja tai muitakaan valoja ei näkynyt. Ei kuulunut liikenteen melu, yöllä oli pimeää ja hiljaista. Luontoon pääsi retkelle astumalla ovesta ulos. Asioita joista alkuun nautti kovin, kunnes se oli itsestään selvyys, ei mikään ihmeellinen asia.

Vanha talo johon vesi omasta kaivosta, jossa sakokaivot, sähköt ilmajohdoilla sekä puolen kilometrin omatie, tietää varmasti väliin tekemistä. Kaikki asioita, jotka ei aiheuta kaupunkien ja kuntien keskustaajamissa edes omakotitalo asukkaille ylimääräistä.

Pihatien auraus ja lanaus ei ollut ongelma, lähistöllä asuva urakoitsija hoiti sen. Usein pihatie oli hyvin ajettava, kun taas päätiet jotka isomman yhtiön hoidettavana. Lumiset, sohjoiset ja kuoppaiset tiet eivät aina autolle ole sopivia. Töihin oli mentävä kelissä kuin kelissä, oli tiet aurattu tai ei. Asia joka on hyväksyttävä, kun maaseudulla kaukana kuntakeskuksesta asuu. Ensin auki tiet joilla enemmän liikenettä.

Sähkökatkot myrskyjen aikaan eivät ole välttämättä muutaman minuutin mittaisia. Pahimmillaan oltiin toista vuorokautta yhden joulun aikaan sähköttä. Lisäksi kun omasta kaivosta pumpulla vesi, niin ei juoksevaa vettä. No talvella pakkaskelillä ei pakasteet sulaneet, sen kuin heitti ulos. Lämpöä tuotti varaava takka ja valoa kynttilät. Näin jälkeenpäin oli kokemuksena mieleen jäävä, kun olot ei meillä menneet liian ankariksi.

Pohjaveden korkeus taas vaikutti miten vesi valuu meidän pihalla olevaan kaivoon. Väliin huonommin, jota piti lisäpumpulla auttaa. Ja tosiaan jos sähköt poikki ei juoksevaa vettä tullut. Vedenpaine ei myöskään samanlainen läheskään aina kuin vesijohtoverkossa. No puhtaana pysyimme ja hyväähän se oman lähteen vesi on.

Puhelin kuului ja mobiilit laajakaista yhteydet parani kokoajan. Ne riittivät meille ja itselle kun aloin yrittämään ja tekemään netin kautta töitä. Silloin kun yhteydet poikki tehtiin töitä, jotka onnistui ilman nettiyhteyttä.

Itselle noi eivät ole asioita, joista pitäisi valittaa. Ne kuuluvat siihen paikkaan, joka nyt mökkinämme. Ne ovat asioita jotka pitää hyväksyä maaseudulla asuessa. Kaupat eivät ole vieressä, vaan jos joku loppuu on pärjättävä hetki ilman sitä. Aamun lehti tulee muun postin mukana iltapäivällä, jos silloinkaan.

Vuosien kuluessa ja tytön kasvaessa ne joidenka vuoksi olimme halunneet maaseudulle olivat tulleet itsestään selviksi. Lähimetsät ja polut eivät houkuttaneet samallalailla, kylällä asioiden hoitamiseen käytetty aika tuntui pitkältä. Lisäksi maaseudulla osin vielä voimassa oleva jatkuva talkoilu ja tietyissä asioissa vastuun kasautuminen johti ideaan, että irtaudutaan hetkeksi arjesta. Vaimolla työn fyysisyys oli pakottanut irtisanoutumaan, itse pystyin töihin sieltä missä netti, joten mahdollisuus siihen oli.

Olimme lomailleet monasti Virossa ja joskus ehkä haaveilleet pidemmästä ajasta siellä. Miettiessämme taas kerran tulevaisuutta ja korjatessa jotain pientä ongelmaa, kuin yhdestä suusta päätimme lähdetään vuodeksi Tallinnaan. Ei muuta kuin asunnon etsimiseen netistä, joka lopulta löytyi Tallinnan ydinkeskustasta. Päätimme että kun olimme asuneet kaukana kaikesta, muutetaan ja kokeillaan miltä tuntuu asua ihan ydin keskustassa kerrostalossa. Suljettu piha autolle löytyi, jota tosin harvoin arjessa tarvimme.

Muutto ulkomaille hiukan erilaiseen yhteiskuntaan, jossa vieras kieli tuo omat haasteensa. Kirjoitan oman kirjoituksen elämästä Tallinasta myöhemmin, joten tässä enemmän eroihin maalla vai kaupungissa.

Syksyllä jätimme talon tyhjilleen, tipautimme lämmöt ja sovimme urakoitsijan kanssa, että hoitaa aurauksen. Muutimme kerrostaloon ja kaupunkiympäristöön, enää ovesta astuessa ei ollut metsä vastassa, vaan kaupunkiluonto. Toki haikeutta oli jättää talo tyhjilleen, mutta uusi kiehtoi vielä enemmän.

Ne mitkä maalla olivat itsestään selviä, eivät olleet enää itsestään selviä. Luontoretkille oli lähdettävä hiukan kauemmas, mutta joka kerta pystyi valitsemaan uuden kohteen. Maalla asuessa ympärillä oli samat polut ja kun halusi pois kotoa, jotenkin silloin suuntasimme ihmisten ilmoille, emmekä muualle retkeilemään. Asia jonka vuoksi olimme muuttaneet maalle, olikin kääntynyt päinvastaiseksi. Kun syksyllä kävimme viikon mökillämme, osasimme nauttia taas hetken siitä rauhasta ja. paikasta. Paistaa makkarat nuotiolla, saunoa ulkosaunassa jne.

Vuoden aikana vahvistui enemmän se, että jätämme talon mökiksi, jolloin osaamme nauttia siitä paremmin, kuin asuessa siellä. Keväällä vaihtoehdoksi tuli toinen vuosi Tallinnassa, arki oli siellä, asiat sujuivat, kaupat ja palvelut vieressä. Toista vuotta emme kuitenkaan olleet, koska vaimo sai työpaikan Suomesta. Ei läheltä taloamme, joten sinne ei palattu.

Muutimme ja virallisesti maaseudun talosta tuli mökkimme, jossa on kiva käydä ja hetken nauttia. Ja asunnoksi valitsimme rivarin, josta kävellen pääsee maaseudulle, mutta myös kouluun ja kauppoihin. Juuri nyt tämä tuntuu kaikkein parhaimmalta ratkaisulta.

Tyttö aloitti koulun, johon pääsee kävellen ja uusia kavereita tulee päivittäin. Työmatkaan menee vaimolla hetki, kaupat ja palvelut muutaman kilometrin säteellä. Toki väliin kaipaan ulkosaunaan ja sen terassille hiljaisuutta kuuntelemaan, mutta ehkä juuri siksi että se ei ole itsestään selvyys.

Naftaliinista esiin

Niin siinä kävi, ei ole ollut aikaa pitää yllä tätä blogia. Edellisestä eli blogin toisesta postauksesta aikaa reilusti yli vuosi. No asiat muuttui, maaseudulla asuminen vaihtui kaupunki asumiseen ulkomailla vuodeksi.

Blogia aloitelessa ajatus oli kertoa maaseudun näkökulmasta asioista, mutta miten kertoa, jos asuu kaukana siitä ympäristöstä. Silti blogi jäi elämään kahden postauksen jälkeen, omaa elämää netissä. Jopa silloin tällöin Google antanut ihmisten löytää tähän blogiin.

Kaivetaan taas kerran tämä blogi naftaliinista ja kokeillaan, josko nyt kirjoittamiselle löytyisi enemmän aikaa. Nyt palattu Suomeen, mutta ison kaupungin läheisyyteen, työt toi tänne. Edellinen asunto maalla jäänyt mökiksi ja rivitalosta "lähiössä" tullut kotimme. No edellisessä postauksessa kerroin seuraavan kirjoituksen käsittelevän maalla ja kaupungissa asumisen eroja, joten nyt on kummastakin kokemusta muille jakaa.

Ehkä tuo vertaileminen on oman kirjoituksen aihe ja jatkan siitä kohta uudella kirjoituksella. Eli blogi saa ainakin neljännen postauksen ja ehkä uutta intoa kirjoittamiseen. Sillä tekosyy on aika pula ollut, toki ulkomailla asuessa aika meni töiden parissa ja ympäristöön tutustuessa, joten vapaa-ajan ongelmia ei ollut.

Voiko blogilla tienata

Kuten arvata saattaa, meinasi tämäkin blogi jäädä yhden kirjoituksen ihmeeksi, mutta kokeillaan vielä josko sittenkin tekstejä alkaisi ilmestyä tiheämmin. Muistui tämä harrastus mieleen törmätessä erääseen toiseen blogiin, jossa pohdittiin voiko blogilla tienata.

Kuulemma blogilla voi tienata ja osa elääkin bloggaamalla, mutta aiheena pitäisi kait olla muoti tai joku muu vastaava. Tälläisen keski-ikäisen miehen joka ei ymmärrä muodista mitään ja joka elää keskellä ei mitään voi olla vaikea saada tuottavaa blogia. Toki eihän koskaan lisäraha haittaa ja jos jotain joskus tällä blogilla tienaan, sen käytän "turhuuksiin" joista hyötyy suomalainen pienyrittäjä palvelualalla.

Yrittäjänä en vastusta sitä että ihmiset pitävät blogeja ansaitakseen rahaa, yrittäjyyttähän se tavallaan on. Käytetään omia lahjoja luomaan jotain sellaista, josta saa tuloja ja ehkä elättämään itsensä sillä. Kuinka blogilla tienataan rahaa, siitä voi lukea monista muista blogeissa internetin ihmeellisessä maailmassa, niin olen itsekkin yrittänyt opiskella, laihoin tuloksin.

Minä siis bloggaan ainakin vielä ihan talkoilla ja kirjoittamisen ilosta, siitä että saa ajatukset hetkeksi pois työasioista. Jotta tämä blogi siis jatkoa saa, päätän jokaisen postauksen seuraavan kirjoituksen aiheeseen jota voin pohtia päivän, viikon maksimissaan kuukauden ja kirjoitan siitä. Myös vinkit mistä yritän kirjoittaa voi antaa. Seuraava blogissa tulen kertomaan maaseudun hyvistä ja huonoista puolista.

Miksi pidän blogia

Uusia blogeja syntyy kuin sieniä sateella, osan kuihtuessa samantien muistoksi bittiavaruuten eläen yhden postauksen elämää yksinäisyydessä. Toisaalta on taas blogeja joita on pidetty vuosia ja osa näistä saavuttanut jo suuren suosion ja lukijakunta kasvaa yhä. Tässä jälleen näkee yksi uusi blogi päivänvalon, mutta minkälainen on tämän blogin tarina sen tulevaisuus näyttää.

Tämä blogi on keski-ikäisen ihan tavallisen miehen ajatuksia mistä milloinkin, mitään aihetta en alkuun rajaa pois, vaan kirjoitan mistä milloinkin. Ehkä kirjoitan autoista, tekniikasta, rakentamisesta, matkustamisesta, ruuanlaitosta, luonnosta tai jostain muusta, mutta naisten muodista siis vaatteista, koruista ja muista asusteista en kirjoita. Niistä kirjoittaa he jotka siitä ymmärtävät enemmän, pääasiassa naiset.

Kuviakin blogit sisältävät, voi olla että niitä on väliin enemmänkin, koska kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Ehkä kuvista löytyy jotain mielenkiintoista, ehkä ne innostaa jotakuta johonkin tai vain muuten tekee blogista värikkäämmän. Kenenkään joka luuleekin tuntevan ei tarvi pelätä joutuvan kuviin joita julkaisen, sillä yhtään kuvaa ihmisistä en kavoineen laita.

Koska sillä kuka olen ei ole merkitystä, en nimeäni kerro, en ammattiani, en asuinpaikkaani. Ainoastaan että sen minkä jo aiemminkin keski-ikäinen mies ja maaseudulla asun perheeni kanssa. Toki kuvien ja asioiden kautta voi joku miettiä kuka ja mistä.

Miksi siis pidän blogia, vaikka en halua että minut tunnettaisiin? Vastaus on että tämä blogi on harrastus, kirjoittaessa tätä voin hetkeksi unohtaa sen hetkisen todellisuuden, voin alkaa pohtimaan asioita joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Julkaisemalla ajatukset blogissa, voit sinä lukija pohtia myös näitä asioita ja ehkä saada ideoita johonkin. Tarkoitus on että blogissa on aina väliin jotain sellaista, joka koskettaa jotakin tavalla tai toisella, naurattaa, vihastuttaa, lohduttaa, innostaa jne.